Uusi haastattelusarja alkaa – ensimmäisessä osassa Pianomies

Uusi haastattelusarja alkaa – ensimmäisessä osassa Pianomies

Rap-artistit tapaavat esitellä itseään ja näkemyksiään olemisesta ja elämisestä biiseissään aika lailla. Varsinkin jo useamman levyn julkaisseitten hahmojen kohdalla kuulija saattaa uskoa tietävänsä tekijöistä paljonkin. Tässä sarjassa pyritään kuitenkin tsekkailemaan asioita ja tekijöitä toisilta kanteilta, tai syvemmältä kuin mitä artistit omassa tuotannossaan ovat ainakaan tähän asti esitelleet.

Ensimmäisenä sarjassa käymme keskustelua Pianomiehen kanssa. Haastattelusarjan aloitus ei voisi olla osuvampi, sillä nyt tippuu tiedettä. 

Olen oppinut tuntemaan Pianomiehen Väiskinä, tyyppinä jota on aina hauska nähdä. Tyyppinä jolla on mielipiteitä, näkemystä ja kykyä ilmaista edellisiä olematta ärsyttävä, ellei sitten nimenomaan halua sitä olla. 

Lukemattomien räppituttujeni joukossa Pianomies on aina ollut muusikko isolla muusilla. Lähdetään siis sen puolen luotaamisella. Hevisedät, jotka edelleen pääsevät paljon esiin toimittajapuolella, eivät voi käsittää miksi joku, jolla on sävelkorvaa tekee räppiä.

Alotin ala-asteen ekalla luokalla rokkibändissä. Aloin tekee elektronista musaa koneella ominpäin 15-vuotiaana. Musiikkia olen aina kuunnellut ja diggaillut laaja-alaisesti. Kaikkea edellä mainittua voi käyttää räpissä. 

Kaikista musiikkityyleistä räpissä on parhaiten mahdollista yhdistellä mitä tahansa miten tahansa. Se jatkuva soundin ja tyylien kehittäminen on räpissä parasta. Tuntuu, että jokainen päivä on uusi ja mielenkiintoinen. Lisäksi räppi on siistiä. Jos ei sitä tajua niin ei kuulu klubiin. 

Käytännössä räpin tekeminen johtuu siitä, että sitä oikeasti kuunnellaan paljon ja pienetkin projektit on ollu aika isoja levikiltään verrattuna muun musan menekkiin ja kielialueeseen.

Kone syvensi soittimeen syntyneen työmiehen tekemisiä.

piano-kuvitus-2Osaaminen syveni kun rupesin itse tekemään koneella musaa. Sitä kautta olen pystynyt paremmin sovittamaan rokkibändissäkin biisejä ja myös säveltämään bändille. 

Varmasti bänditausta auttoi tajuamaan eri soitinelementtien tarkoituksen ja sen että niiden pitää toimia toisiaan tukien harmoniassa kun tein biittejä. Mutta oikea osaaminen tuli siitä kun jotain piti hioa julkaisuksi asti. 

Mä olen työmies. Mä olen valmis tekemään työtä kunnes joku asia on riittävän hyvä. Räpissä tuli niitä julkaisuja mitkä kehitti. Taipumus musaan on varmaan ollu aina. 

Kun syntyy pianon sisään niin arpa on aikalailla heitetty. Harva meistä on puoliksi soitin.

Tyylit, alatyylit ja kaikki oikeasti hyvä musa – kehitys

Kyllästynyt joihinkin tyyleihin räpissä olen ollut. Olen ilmeisesti myös nähnyt Tähtien sodat. On ollut aikoja jolloin pelkän räppiegon boostaus ja samat vanhat massi, bitches, väkivalta- ja huumerikollisuus ja statuslarppi eivät ole vedonneet ollenkaan. 

Melkein aina täysin yksipuolinen angstiräppi on ollut vastenmielistä minulle, sitä on suomeksi paljon. Diippiä, mustaa, tyhjää, mutta sitten joku pieni ajatus eteenpäin. Siitä pidän. Sen synkkyyden täydentävän vastapainon ei tarvi olla kirjaimellinen. Se voi olla joku pieni nyanssi. Tekijänä aistin noi aika helposti. 

Myös ironisesti menestyvä musa vituttaa. Jengi vois ironisesti kävellä arkkuun. Ei se multa pois ole, mutta en kuuntele enkä kuluta.

Thriller oli ensimmäinen julkaisu, jonka aikanaan omistin, kasettimuodossa. Michael on mennyt aina. Samoin kaikki oikeasti hyvä musa. Vois kysyä sellasilta Gilles Petersoneilta ja David Rodiganeilta mitä se on. Räppi on se joka eniten on tökkinyt –  tosin siksi että räppi on myös lähimpänä sydäntä ja sitä tarkastelee tarkemmin.

A Tribe Called Questiin voi aina palata kun kaikki on päin helvettiä. Nykyään räpissä on enemmänkin safe zoneja joihin turvautua kun mikään ei tunnu merkitykselliseltä, koskettavalta, oivaltavalta, rehelliseltä tai eteenpäinvievältä. Aitopää siis olen vahvasti. 

Jos joku peilaa itseään musassa, pidän. Aitoa. Jos joku sanoo tekevänsä niin mutta ei omaa 360-ajattelua, en pysty kuuntelemaan monta sekuntia. On monia eturivin artisteja joiden kappaleita en ole eläessäni pystynyt kuuntelemaan loppuun. Ne on löytänyt oman yleisönsä ja se on hienoa, silti jos kaltaiseni musaukko ei ole puristi ja tosi omalle näkemykselleen niin kuka sitten on? Liian vakavasti ei kannata kuitenkaan ottaa, maailmaan mahtuu.

Toi luotaaminen ja oivaltaminen voi myös tapahtua soundillisesti, ennakkoluulotonta luomista kuuntelee aina mielellään. Luovien ajatusten löytäminen vaatii suurta jatkuvaa itsereflektiota ja irtaantumista siitä mitä pitäisi olla. Tähän mun mielipide musasta perustuu. Tähän mun kasvaminen, musiikillisesti sekä ihmisenä, perustuu.

2000-luvulla tulleet ja menneet trendit räpissä, onko mikään jäänyt erityisesti mieleen?

Ei oikeastaan koska melkein kaikki mitä olen diggaillut on jäänyt elämään joko omina genreinään tai sitten osina jotain uutta tyylisuuntaa. 

Eli tavallaan sellasia hetken haihatuksia ei oikeastaan tule mieleen. Koska mulla on todella laaja musiikindiggailupohja niin tykkään rakentaa päässäni sellasta musiikin sukupuuta. Hevi ja trap on todella lähellä toisiaan jos miettii missä musiikissa esiintyy nopeita trioleja. Niistä olis helppo muodostaa uus muotigenre jonka nimi olis rickrubin. Haluisin myös että siinä laulettais sekä peikkoäänellä että hevikukkona “skrrrt!”

Paras biisi, jossa olet osallisena?

Super Jannen ”Missä, miten & milloin (Pianomix)” on paras remixi. Siinä kohtaa mukaansa tempaava rytmi, siistit harmoniat, miellyttävä progressio läpi kappaleen, siistit soundit, hyvä vokalistin expressio. Se on myös täysin erilainen kuin alkuperäinen versio biisistä. Se on myös maailman mittakaavassa omaperäinen. Ei ole Skrillex- , Premo- tai Metro Boomin-kopio. 

Kuben ”Kuka sua ohjaa” on kanssa yksi ehdokkaista, olen myös tuottanut sen. Siinäkin on hyvä emootio musiikissa, hyvä poljento, progressio eli kappale muuttuu ja pysyy mielenkiintoisena. Sanoma on lisäksi kohdallaan. Paras on vaikee. Osaisin antaa kyllä hyvän top20, no problem. Biisejä kyllä riittää.

En oikein koskaan ole päässyt perille, miksi puhutaan “Loost Koossin Väiskistä”. Pienempi kuin kolme -levyn kohdalla kyllä, mutta muuten? Ketkä muut kuin Särre ja DJ Arsi on olleet pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita?

Tunsin Arsin bleidauksesta ja Särren yhteisten kavereiden kautta, lisäksi Särre tuli samaan skoleen lukioon missä olin yläasteella. Tehtiin Särren kanssa jossain vaiheessa räppiä. Samaan aikaan Lost Causelta rupes tulee musiikkia. Musta tuli niiden hypeman/tuplaaja, koska osasin biisien sanoja ja olin molempien frendi. 

Sitten pikku hiljaa etuhampaat ja viikset kasvoi ja musta tuli myös bändin studiorotta. Siinä välissä kielikin oli vaihtunu suomeks.

Ruudolfin kanssa tehty musaa yli 10 vuotta. Se alkoi konkreettisesti siitä että muistaakseni siitä että Joda tai Rudy nauhotti ”Pulttiboys”-säkeistönsä mun luona. Aksimin kanssa on puhuttu ja puuhailtu myös pitkään, meillä oli jossain vaiheessa Kemmurun kanssa yhteinen studio. 

Mut Loost Koosiakin enemmän ja tiheämmin on musailtu Monnin kanssa. Super Janne on varmaan ihminen joka on kuullut mun musaa eniten, ollaan kuunneltu toistemme vanhoja biittejä päivätolkulla. Super Jannen kanssa tulee otettua checki että toimiiko tämä vai ei, tänäkin päivänä. Se tuntee mun musan läpikotaisin. 

Super Janne on myös mun tulevan levyn vastaava tuottaja. Vaikka teen itse suurimman osan kaikesta, on harva ihminen jolla riittää pakka sparraamaan ja kontribuoimaan. Sillä on varmaan laajin ja syvin skill-set mitä tiedän. Ennen kaikkea laajin. Suomen #1. Maailmanluokan ukkojen kanssa on varaa tehdä duunia kun ne on frendejä.

Studio vs live

piano-kuvitus-1Livenä on parasta esiintyä jos on siihen sopivaa musaa. Osa on paremmin omaan kuunteluun soveltuvaa kuin pomppufiiliksen herättämiseen. Lisäksi livenä on parasta jos liveen osallistuvat tyypit tietää mitä tapahtuu. Kun kaikki lavalla tietää miten rokata ja paljon kello on, lisäksi jos on musaa joka lähtee, live voittaa luomisen. 

Studio toimii aina. Silloinkin, kun ei synny mitään tai ei etene, se on paras paikka maan päällä. Tosin suurimman osan musasta luon kotona ja vien studioon viimeisteltäväksi. Olis kiva kasata livesetti missä saisin useamman tyypin matkaan ja otettua kaiken esiintymissyvyyden käyttöön. Mut taklataan toi seuraava levy nyt ensin valmiiksi. Studiossa on täysin vapaa, livenä on enemmän lainalaisuuksia mitä ottaa huomioon.

Soittimet

Kaikki kiinnostaa. Bassoa olen soittanut pisimpään ja se sujuu miltein sessiomusiikkotasolla. Piano menee jotenkin sinne päin. Kitaraa näppäilen kun kukaan ei katso. Oikeastaan sovittaminen, se ”bändijohtaminen” kiinnostaa enemmän kuin soittaminen. Aivot on paras soitin. 

Pianomies-biiseistä välittyy kuva tekijästä, jonka persoonassa kohtaavat humanismi ja hedonismi, jopa poikkeuksellisella tasolla. Helppona kysymyksenä; miten pitäis elää?

Pitää ladata akkuja, pitää hakea elämyksiä ja syleillä sitä inhimillistä puolta joka haluaa vähän purasta hedelmää. Ei saa sivuuttaa omia mielihaluja ja seksuaalisuuttaan. Paras tapa ottaa on tehdä se niin, että se on kestävää, eli ilman vinoumia. Niin että sen voi tehdä mahdollisimman avoimesti ja yhä uudelleen. 

Muutoin mulla on yksi pääsääntö ja se on että kuuntele omatuntoa. Sen voisin jatkaa ihan kaikille. Omatuntoa ei aina pysty tai tarvi nuodattaa, riittää ettei sen ääntä sivuuta.

Haluatko olla normijäbä vai erikoisjäbä?

Normijäbä siinä mielessä, että haluan, että mun tekemisen filosofia ja tekemäni työmäärä otetaan vakavasti. Muutoin täysin ja tyystin erikoisjäbä. 

En ole koskaan elänyt sen harhakuvitelman varassa että olisin jotenkin jostain pakasta. Maailmassa on vaan yks tällanen. Mulla on onneks frendejä jotka tajuaa ja hyväksyy ykkösketjuun. Musan kautta myös muutkin ehkä tajuaa.

Kristallipallo: Mitä isoa maailmassa tapahtuu tulevina vuosikymmeninä? Entä pienemmässä leikkikehässä; suomalaisessa musassa?

Hitaasti edetään ja lähestytään sitä parempaa huomista. 

Naiset saa tänä päivänä edelleen vähemmän palkkaa samasta työstä, mutta tässä edetään. Rasismia on ajassamme edelleen, mutta paremmin pureudutaan niihin syihin ja tulevaisuus olkoon parempi. 

Aika parantaa sydämen, aika oikaisee historian. 

Tämä yhteiskunta on kovin nuori, sen kehityksen larppaaminen on miellyttävää lampaidenlaskemistoimintaa. Isot yhteiskunnalliset murrokset vievät aikaa. 

Teknologian kehitys muodostaa poikkeuksen.

Teknologisesti itsensä tiedostavan keinoälyn vaikutuksia on mahdoton ennustaa. Se tulee olemaan niin iso asia että muutamassa kuukaudessa maailma on täysin erilainen. Se muuttaa kaiken, uskot et tulee Skynet tai et. Tiedo on valtaa ja tiedon hallinta sen alati lisääntyessä sysätään keinoälylle. Joku muu ohjaa, keinoäly ohjaa autoja ja pörssikauppaa jo tänä päivänä.

Suomalainen musa valtavirrassa pysyy hömppänä. Niin kauan kuin ihmiset ei koe tarpeelliseksi haluta musiikilta enempää, niin kauan sellaset kivat rallit pyörii. Iso kehitys tapahtuu vierailla, isommilla markkinoilla ja sinne tulevaisuudessa suomalaiset tekijät ja kustantajat menevät vielä nykyistä enemmän. Ei kukaan oikea tekijä jaksa tehdä pelkkää hömppää. Internet on jo yhdistänyt ug:n eikä sillä ole kotimaata.

 

 

HAASTATTELUSSA -SARJAN MUUT OSAT:
Pianomies – Osa 1
Tulossa 14.11. – Osa 2

LINKIT
Pianomies FB / IG
Teksti: Niko Toiskallio
Kuvat: Andy Gymhill

MONSPIN SOITTOLISTA SPOTIFYSSA:

spotify-klik