Haastattelusarja jatkuu: MC Pyhä Lehmä

Haastattelusarja jatkuu: MC Pyhä Lehmä

Rap-artistit tapaavat esitellä itseään ja näkemyksiään olemisesta ja elämisestä biiseissään aika lailla. Useamman levyn julkaisseitten hahmojen kohdalla kuulija saattaa jo uskoa tietävänsä tekijöistä paljonkin. Tässä sarjassa pyritään kuitenkin tsekkailemaan asioita ja tekijöitä toisilta kanteilta, tai syvemmältä kuin mitä artistit omassa tuotannossaan ovat ainakaan tähän asti esitelleet.

Tässä osassa tsekkailemme maailmaa MC Pyhän Lehmän näkökulmasta.

Pyhä Lehmä on monialataiteilija, jolla riittää osaamista luovaan tekemiseen vaikka millä kentällä. Mikä ajaa tekemään silti (myös) räppiä?

Oon aina tykänny musiikista, ja ihan lapsesta asti myös räpistä tosi paljon. Alettiin veljen kans tekee räppiä ihan muksuina, tyyliin eka luokalla. Se on sen jälkeen vaan kulkenu mukana. Räppi on itelle luontevin keino lähestyy musiikkia, rytmin ja sanojen kautta. Mulle on aina ollu tärkeetä se mitä biiseissä sanotaan, kuuntelen musaa sanat edellä. Oon mä jossain koulubändeissä soittanu myös kitaraa, rumpuja ja bassoa, mut sen virallisemmin en oo tehny muuta musaa.

Kuka sä olet?artikkelipohja-kuvitus_pyhal_2

Apua. Karoliina Niskanen, tämmönen Kaarinasta kotoisin oleva hörhö, joka muutti kakskymppisenä Helsinkiin. Ihminen. Nainen. Teatteria väännän ammatikseni, näyttelijäntöitä. Valmistuin Teatterikorkeakoulusta 2013. Mun ammattiminä on ehkä sellanen sekalainen taidetyöntekijä. Muuten en tiedä, tuntuu et oon joka päivä vähän eri ihminen.

Onks Teatterikorkeakouluun edelleen niin vaikeeta päästä ku mitä mä muistan? Se oli joskus nuorempana sellanen paikka johon valtava määrä jengiä halus, eikä kukaan koskaan kuitenkaan päässy.

Emmä tiedä, kai sinne noin tilastojen mukaan on vaikee päästä. Yli tuhat hakee, ja 12 valitaan. Mut suuri osa hakijoista varmaan ei oo niin täysin tosissaan sen homman kanssa. Sellasten kesken jotka tosissaan tekee ja on tossa maailmassa mukana, en usko että se on niin vaikee homma. Kuitenkin moni tosi hyvä tekijä ja 100 prossaa tosissaan oleva ei kuitenkaan jostain kumman syystä koskaan pääse.
Teatteri imas mut mukaansa Kaarinassa ehkä joskus 10-vuotiaana, ja jäin siihen kiinni. Oli jo kauan sitte selvää että hakeudun johonkin teatterialalle tai musiikin pariin.

Sun broidi on Kajo, moninkertainen freestylemestari. Onks teitä sisaruksia vielä muita?

Yks isosisko meillä vielä on. Itse asiassa sekin tekee räppiä, mut aika eri tavalla. Se tekee muun muassa vatsastapuhujakeikkaa. Esityksissä on myös biittejä ja nuket räppää.

Miks teistä on tullu tollasia? Usein perheen lapset hakeutuu johonkin täysin toiseen maailmaan kuin mitä niiden vanhemmat on edustaneet. Tällä kaavalla vois kuvitella että teidän vanhemmat on olleet todella kuivia virkamiehiä, joiden elämässä taide ja luovuus on syrjässä.

Äiti on koulutukseltaan lähihoitaja, ja isä oli lakialalla tuomarina. Mut meillä on lapsesta asti aina käyty useemman kerran vuodessa teatterissa, ja tehty kaikkee luovaa. Ollaan tehty himassa näytelmiä ja kuunnelmia, ja luettu tarinoita joka ilta ja tehty niitä myös itse. Et kyllä se luovuus on kotoa, kasvatuksesta peräisin.

Sun taiteilijanimi. Miks ihmeessä Pyhä Lehmä?

Tätä on kysytty aika monta kertaa, ja ihmetelty miksen vaihda sitä johonki toiseen.
Se lähti alunperin ihan läpästä, ehkä joskus vuonna 2011 Kajo pyys mua tuplaamaan jolleki sen soolokeikalle Turussa. Olin kavereitten kanssa sattumalta kaupungissa rällää, ja siin pienessä päivänousussa tuli tää tilanne. Siinä piti sit nopeesti keksii joku “räppinimi”. Aattelin että sen pitää olla joku ihan aasimainen ja tyhmä, mut niin että siinä on jotain eksoottista vibaa. Kaikki eri kulttuurit on aina kiinnostanu, intialainen niiden joukossa. Mut siis se oli jotenkin samaan aikaan kauheen ja kivan kuulonen nimi. Sit siihen liittyy myös se, etten jaksa ottaa itteäni turhan vakavasti. En todellakaan oo ajatellu vaihtaa sitä. Ton nimen kautta oikestaan synty kaikki tää mitä nyt tekee, biisien ja soundien maailmat jne.

Sitte tää vihonviimeinen kysymys, eli “naisräp”. Se on termi, joka ahdistaa varmaan kaikkia, jotka ei suhtaudu siihen tyyliin “mimmit on paskoja räppää that’s it”. Toi asenne on tosi helppo. Sä oot ollu aika paljon viime vuosina mukana tällasissa alleviivatusti naisräp-tapahtumissa ja muissa yhteyksissä. Onks se tarkotuksellista, haluutko sä nimenomaan esiintyä naisräppärinä?

artikkelipohja-kuvitus_pyhal_1Enemmän oon ajautunu näihin ku itse hakeutunut. En oo tekemisissäni ikinä ajatellut itseäni erityisesti naisräppärinä. Paljon puhutaan et räppiala on naisille jotenki vaikee ja siinä joutuu kohtaamaan kaikenlaista paskaa. Mä en oo kuitenkaan törmänny mihinkään huonoihin asenteisiin ollenkaan, tai siihen että muut räppärit suhtautuis jotenki alentavasti. Mut kivoihin juttuihin haluu aina lähtee mukaan, joskus tapahtumissa ja haastatteluissa jne nyt sit vaan keskitytään siihen sukupuoleen.

Erottuminen millä tahansa tavalla nykyisin valtavasta tekijöitten merestä on kuitenkin tavalla tai toisella tärkeää, ja sukupuoli on yksi asia jonka voi nostaa esiin. Joten varmasti naisräppäri-leimasta voi olla myös hyötyä?

Joo on ollu myös hyötyä tietenkin. Ja kyllä mä toki haluan edesauttaa siinä, että esim. nuorilla tytöillä ei ois enää sellasta oloa et ne ei vois räpätä. Muutenkin naisvoiman ajaminen on mulle ihan luonnollinen juttu. En mä halua tehdä sukupuolesta sinänsä kuitenkaan numeroa, mut onhan se selvästi niin, että jos mä oisin ollut mies ja alkanu räppää, niin en varmaan ois näinkään nopeesti saanu huomiota ja päässy tekee hyvien tyyppien kanssa tätä.

Biisien aiheet. Onko sulla jotain eroteltavaa kehystä sille, mistä sun tekstit kertoo tai millasissa maailmoissa niissä liikutaan?

Soolobiiseissä se lähtee useimmiten biiteistä. Jotain alitajuntaa varmaan on kehissä usein. Mä ajan itteni transsinomaiseen tilaan musapohjia kuunnellessa, ja jumittelen niitä tuntikausia. Tunnustelen mitä fiiliksiä niissä millonkin on. Usein yllätyn itekin siitä, mistä ne biisit lopulta kertoo. Soolojutut päätyy usein runollisemmiks, niissä saattaa olla huumoria, mut toisaalta myös diipimpää aivopierua. Yhdentekevää -bändin kanssa tehdyt on enemmän hippiräppiä ja rakkauden sanomaa. Sit taas Rauhatätin kans se kama on taas jotain ihan muuta.

Puhutko aina biiseissä ihan oikeasti omana itsenäsi, vai ajautuuko välillä hahmo nimeltä MC Pyhä Lehmä omille teilleen?

Toisaalta ja toisaalta… mun mielestä ihmisessä on niin monta sataa puolta. Toisissa biiseissä joku niistä puolista tulee muita enemmän esiin, joko ihan tietoisesti tai sitten vahingossa.

Mietitkö, mitä sun pitäis sanoa, tai mitä voit sanoa biiseissä?

En oo joutunu miettimään noita asioita. Kyllähän joskus ajautuu kelaamaan, että mikä saattais ns. toimia, tai miten vois kirjottaa asioita jotenkin fiksusti ja hyvin. Mut useimmiten nää yritykset kaatuu ennenku tulee valmiiks. Ei niinkään kirjottaessa, mut kun esim. käyn paljon keikoilla kouluissa, niin pitäähän sitä niissä tilanteissa miettiä mitä suustaan päästää.

Sitten vielä kysymys, johon olen itse joutunu vastaamaan niin moneen kertaan, että annetaan vahingon kiertää: sä oot kasvanut Varsinais-Suomessa – onko siellä elämisestä jäänyt jotain sun tekemisiin mukaan?

No en tiedä päteeks tää laajemmin, mut ainakin se jengi jonka kanssa mä oon pyörinyt, on jotenkin hyvällä tavalla laiskaa. Ehkä sellanen vähän hitaampi energia, ja joku tietty lakonisuus. Ja vähän kyyninen huumori tulee mieleen.

Sä oot taiteilija ja teet töitä siellä missä niitä on, hakeudut kiinnostaviin projekteihin. Voisitko kuvitella tekeväs töitä, joista et pidä, mut joista sais ehkä säännöllisempiä tuloja?

Oon miettiny tota paljon, ja välillä tulee sellanen olo että joku ns. normiduuni vois tehdä ihan hyvääkin. Tulee laskupinojen kanssa joskus sellanen fiilis, että miks mä valitsin tällasen tien, miks äiti ei varottanu tästä. Mut noi menee ohi. En pystyis kuitenkaan oikeesti tällä hetkellä tekemään töitä, joilla ei oo mulle väliä. Tarve tehdä omia asioita on niin iso, että tekisin niitä niiden “oikeitten töitten” sivussa silti, ja kuormittaisin itteäni. Luova työ vaatii paljon aikaa.

Kristallipallo: Mitä maailmassa tapahtuu lähiaikoina? Entä pienessä mitassa; suomalaisessa musassa?

Maailmassa tapahtuu jotain helvetillisii muutoksia. Nyt, niinku periaatteessa aina, eletään muutoksen aikoja. Eiköhän tää lännen valta-asema ala pikkuhiljaa rapisemaan. Se tuo mukanaan erinäisii asioita, lamaa ja sotia lisää. Ilmastoasiat muuttuu, maapallo ylikansoittuu jne. Mut varmasti myös hyviä asioita on tulossa. Kun kaikenlainen paska lisääntyy, niin ihmisten ajattelu ja tietoisuus on pakotettuja kehittymään.

Suomalaisessa musassa…. tää räppi nyt on jo kasvanu aikamoiseks, ja mä uskon että se vielä kasvaa edelleen. Musan tekemisen kynnys madaltuu ehkä vielä nykyisestäkin. Tekniikan kehityksen myötä ehkä musa muuttuu entistä konevetoisemmaks. Toisaalta koko maailma saattaa mennä tuhannen päreiks, mikä taas vaikuttaa myös musaan.

 

HAASTATTELUSSA -SARJAN MUUT OSAT:
Pianomies – Osa 1
Haamu – Osa 2
Stepa – Osa 3
MC Pyhä Lehmä – Osa 4
Tulossa 01/2017 – Osa 5

LINKIT
MC Pyhä Lehmä FB / IG
Teksti: Niko Toiskallio
Kuvat: Keijo Usum

MONSPIN SOITTOLISTA SPOTIFYSSA:

spotify-klik